 |
|
 Song Info: |
Hiski Salomaa made this song at the beginning of 1900' |
|
| Lyrics: |
Vanhapoika on Auvinen ja sellainen mies,
että kaikki sen hyvin ties.
Ja ikänsä hällä oli kuuskymmentviis,
ja sitten on hän viis.
Mun et akkaa ole mä vielä saanut,
olen ikäni mä yksin olen maannut,
ja eikä tuo rakkaus sytämmen pohjasta
pomppimasta ole laannut.
Nyt Auvisell' on talo sekä tavaraa,
tuvass' kissa oli rattona vaan.
Ja itse se Auvine lehmät lypsää,
ja voinkii se kirnuaa.
Ja pyykkisä se pessee, ja ruuan laittaa,
ja varsaki hirnuaa,
sianporsas se vinkuu karsinassa,
ja kaipaapi Auvista.
Sitte Auvinen yritti jo sulhasiks',
tuohon kuppari-Liisan luo.
Mutta ensin hän pistäytyisi kammaris,
siellä lähtöryypyt hän juo.
Sano, kirkas ja makia, tulit Auvisen takia,
mä rakastan nyt sinua.
Kun usiamman tuikun mä liivini vetän,
sinä puistelet minua.
Jo Auvinen alkoi laulella,
kun vertyipi hieman kielel'.
Ja seiniä alkoi nojailla,
ja emäntätä teki miehen miel'.
Sitten laittoi hän ruunan valjaisiin,
minä rupesin kuskariks'.
Ptruu-prtuu ruuna porhalsi,
haettiin Liisa nyt kuppari.
Ja Kuppari-Liisa se sarvet imas,
noihi istumakukkuloil'
Niin Auvinen sano, voi herranen aika,
kun luoja minut loi.
Se kippeetä tekkee, ja pyörryttää,
ja mieltäkin vellaistaa.
Mutt' Liisa se sano, varma on merkki,
tauti huomena helpoittaa.
Sitten vuosien päästä kun Auvisen näin,
sanoi Liisa se emännäksi jäi. |
|
| Lyrics Author: |
Hiski Salomaa |
|
| Composer: |
Hiski Salomaa |
|
| Filesize: |
2.5MB |
|
|
|
|
